Epilogi


"Kun taide tule tarpeettomaksi on loppu alkanut". Nämä sanat on kaiverrettu Harry Kivijärven veistämään vaikuttavaan, eleettömän kauniiseen Sara Hildénin hautakiveen.

Kun Kritiikkiportti tänään sulkee porttinsa, taiteen kritiikin loppu ei ole alkanut, mutta sen polku on kaventunut ja ruohottunutkin joiltain osin.

Sanomalehtikritiikki elää murroskauttaan. Perusteellista ja perusteltua, analyyttistä ja arvioivaa kritiikkiä on monissa lehdissä määrätietoisesti ahdettu lukijaystävällisempien ja viihteellisimpien juttujen ja puffien tieltä nurkkaan. Lyhyestä tulisi kritiikin olla kaunis ja ehjä.

Kritiikkiportin välityksellä on ollut kuitenkin hienoa havaita, että joissakin lehdissä vielä julkaistaan ja kaiketi pidetään tärkeänä taiteen perusteellisempaakin kritiikkiä. Nykyään kritiikki elää villinä ja vapaana senttisäädöksistä piittaamatta netissä, blogeissa ja mitä moninaisimmilla sivustoilla ja taiteen erikoislehdissä. Ja hyvä niin.

"Älkää nimittäkö minua mesenaatiksi. Sanokaa taiteen ystäväksi. Sillä sitä minä olen ja olen ollut koko aikuisen elämäni, aina siitä lähtien kun nuorena tyttönä ostelin tamperelaisten nuorten maalarien töitä", sanoi Sara Hildén nimikkomuseonsa avajaisissa vuonna 1979. Tänään toimintansa päättävä Kritiikkiportti on myös ollut ja on taiteen ja sen kritiikin ystävä, koko toimintansa ajan. Se on myös tarvinnut mesenaattinsa, Suomen Kulttuurirahaston taloudellisen ja ideologisen tuen. Mutta erityisesti se on tarvinnut kriitikkokunnan ja lehdistön, joka heidän kritiikkejään on julkaissut portaalin välitettäväksi laajemmalle lukijakunnalle.

Kritiikkiportin myötä kritiikin moniäänisyys on sahannut silmään monomaanisia taidekäsityksiä ja horjuttanut "yhdenkriitikon"- ja lehden mafiaksikin moitittua valtaa taiteen portinvartijana. Kritiikkiportti on hengenvaurauden säästökassa, kuten ensimmäisessä pääkirjoituksessani 10.6.2008 kirjoitin Robert Musilia siteeraten. Kassaan on karttunut 26 100 kritiikkiä, jotka ovat tästä eteenpäin avoimessa arkistossa kaikkien luettavissa. Tarjolla on kolmen vuoden värikäs kritiikinkaari suomalaisen taiteen kuvajaisena. Toivottavasti Kritiikkiportti tarjoaa aineistoa myös kritiikin tutkimukseen.

On suuri vahinko, että Kritiikkiportti joutuu lopettamaan toimintansa. Kulttuurirahaston tuella käynnistynyt ja Suomen arvostelijain liiton ylläpitämä hieno hanke ei saanut jatkorahoitusta Opetus- ja kulttuuriministeriöltä eikä säätiöidenkään taholta, eikä löytänyt uutta kotia. Mutta toivottavasti se Feeniks-linnun tavoin vielä nousee tuhkasta. Lahjoituksia ja apurahoja otamme ilolla vastaan.

Mitä portaalin pienehkö, mutta sitäkin uskollisempi käyttäjäkunta kertoo kritiikin kiinnostavuudesta ja sen lukijamääristä? Sivustosta ei elinkaarensa aikana muodostunut mitään massojen kohtaamispaikkaa. Syitä on monia: markkinointiin olisi pitänyt osoittaa enemmän varoja ja dynamiikkaa, eikä sivusto ollut kilpailukykyinen nettiviidakossa. Kysymys kuuluukin, onko taiteen kritiikki lehdistössä milloinkaan tavoittanut suuria lukijamääriä? Entä nykyisessä puffi- ja mainoslauseviidakossa?

Lukija- ja kävijämäärät eivät kuitenkaan ole, eikä niiden pidäkään olla taiteen kritiikin tärkein funktio, vaikka kaikkialla, kaupallistuneessa mediaverkostossakin taloudelliset intressit määräävät tahdin. Taiteen kritiikin on sinniteltävä tästä huolimatta ja raivattava tilansa taiteen ja sen välityksellä koko yhteiskunnan portinvartijana. Riippumattomana ja viisaasti. Se on ollut Kritiikkiportinkin tärkein tehtävä.

Taiteen kritiikki on tietenkin alisteinen vallitsevalle kaupalliselle todellisuudelle. Kritiikkiportti ei ole kaupparatsu, vaan luottaa kritiikin itseisarvoon, joka ei ole markkinarihkamaa. Siksi portit suljetaan.

Kritiikkiportin puolesta kiitän kaikkia yhteistyökumppaneita, erityisesti Suomen Kulttuurirahastoa taloudellisesta tuesta, Ohjausryhmää sinnikkäästä kehitystyöstä, toimitussihteeri Päivi Nikkilää ja Satu Paasovaraa sivuston tuhansia tunteja vaatineesta työstä ja Teitä hyvät lukijat.

Kritiikin loppu ei ole alkanut.

Siskotuulikki Toijonen, 23.6.2011


Keskustelu

[]

24.06.2011 08:41 Taava Koskinen
Kiitos hyvästä viimeisestä pääkirjoituksesta, ja samalla kiitos kaikille tekijöille! Pääkirjoituksen pitäisi hieroa lukijoiden aivonystyröitä vähän enemmänkin nimenomaan sen suhteen, millä mittatikuilla kritiikkiä tosiaan mitataan, kvantitatiivisilla vai kvalitatiivisilla. Jälkimmäinen on unohtunut hyvin monien lehtien toimituksissa, varsinkin klikkausten määrään fiksoituneissa nettilehdissä.Taistelu jatkuu!




Keskustele pääkirjoituksesta
Jatka pääkirjoituksen virittämää taidekeskustelua omalla nimelläsi. Yksittäisiä arvosteluja koskevat keskustelut tulee käydä lehtien omilla sivuilla. keskustele

Aikaisemmat pääkirjoitukset
Epilogi
Kritiikkiportti ei ole kaupparatsu, vaan luottaa kritiikin itseisarvoon, joka ei ole markkinarihkamaa. Siksi portit suljetaan.
[23.6.2011]
Suljetaanko vai avataanko taidemuseon ikkunat
Simo Hämäläisen novellissa "Taidemuseon ikkuna” (Kokoelmassa Moebiuksen lehti, Gummerus 1993) avautuu näkymä perussuomalaisten lanseeraamaan taidekeskusteluun, voidaanko postmodernia taidetta tukea julkisista varoista.
[23.5.2011]
Räätälöity kestävyysvaje
Ensin murennettiin rahoitus valtiolta, kunnilta ja Kelalta. Sen jälkeen ryhdyttiin tukemaan yksityistä palvelutoimintaa. Tätä kaavaa on toteutettu kaikessa, myös kulttuurin ja taiteen rahoituksessa.
[7.4.2011]
Kulttuuripolitiikan kipukynnykset
Media esittää politiikan mielipiteiden valintamyymälänä, jossa politiikan kuluttaja-äänestäjä etsii ja valitsee itselleen sopivia poliittisia makuelämyksiä.
[22.3.2011]
Taidemakujen sekamelskaa
Rillumarei-elokuvien tekijät sekä Väinö Linna saivat kokea perin pohjin yläluokkaisen nenännyrpistelyn modernistien taholta. Nyt nyrpistellään postmodernisteille.
[7.3.2011]
Köyhää kansaa
Milloin suomalainen maisemamaalaus ja taide ylipäätään innostuvat laajemmin naturalismista? Avohakkuiden todellisuudesta? Tarkoittaisiko se kenties myös suomalaisen sielunmaiseman paljastumista avohakkuiden autiomaaksi ja suomalaisen taiteen paljastumista pelkäksi huonekalukulttuuriksi.
[1.3.2011]
Kritiikin immuniteetti
Mielenrauhan ylläpitäminen Rousseaun tapaan, vaatii kehittyäkseen ja edetäkseen monien lyhyiden askelten ottamista, olkoonpa kritiikki minkä lajista hyvänsä. Kritiikille immuuniksi tuleminen ei taida olla helpoimpia asioita maailmassa.
[27.1.2011]
Meille tulee sokeita elokuvakriitikoita
Meillä on kasvamassa, tai vieläkin tarkemmin, meillä on töissä jo se sukupolvi elokuvakriitikoita, joka on umpisokeita. Mistä sen tietää? He eivät puhu siitä, mitä näkevät eli he eivät puhu aistihavainnoista eli estetiikasta.
[13.1.2011]
Hyvät taiteen ja kritiikin ystävät, taiteilijat, kriitikot ja arvoisat poliitikot,
Elävä kulttuuri tarvitsee konkreettisia tekoja ja selkeää suunnitelmallisuutta, jottei tuo kansakuntamme selkäranka rappeutuisi.
[31.12.2010]
Mitä haluaisin joululahjaksi?
Kritiikkiportin sivustoa ei päivitetä joulupyhien aikaan. Kritiikkiportin väki toivottaa kaikille lukijoilleen rauhallista joulua ja hyvää, kriittistä uutta vuotta!
[23.12.2010]
Kulissit kuntoon
Kiivaan, myötähäpeääkin heijastelevan mediakeskustelun aiheuttaneen, ulkoministeri Alexander Stubbin toimeksiannosta julkaistun Maabrändityöryhmän Maabrändityöryhmän raportista (www.tehtavasuomelle.fi) syntyy mielikuva, että tässä ohjekirjasessa ei pahemmin tukeuduta tilastotietoihin ja muihin faktoihin, vaan turvaudutaan retoriikkaan, ovelaan laatusanoilla suostutteluun.
[9.12.2010]
Arvorihkamaa
Jos taide fuusioidaan, katoaako siitä kenties sen ydin, innovoiva voima. Tyhjentyykö se kaikesta kriittisyydestä ja utooppisuudesta, toisin sanoen lakkaa olemasta taidetta ja muuttuu esineiksi esineiden joukossa.
[18.11.2010]
Kauppiasdemokratiaa
Taidekritiikiltä vaaditaan yhä enemmän uutisia. Taiteen ja koko kulttuurimme pohja on kuitenkin vuosisataisessa menneisyydessä. Voidaanko vaatia, että muutamassa nopeassa hetkessä tapahtuva muutos, poikkeus tai oikku voisi muuttaa koko kulttuurimme kehityksen suunnan?
[28.10.2010]
Arvioida vai avata?
Esitulkitsija, kansankynttilä, ovenkynnyksen höylääjä. Nykykuvataide odottaa kriitikoiltaan tällaista toimintaa kenties enemmän kuin muut taiteenlajit.
[11.10.2010]
Urkki ja kritiikin puolustus
Mitähän Kekkonen, terävänäköisenä kritiikin puolustajana tuumailisi Kritiikkiporttia ja ylipäätään taiteen kritiikkiä seuratessaan? Löytyykö noita huikeita ylilyöntejä ja erisuuntaisia katsomuksia, vai pelataanko kritiikin kentällä latteaa sopupeliä? Sitä on syytä itse kunkin tarkkailla.
[8.9.2010]
Uusi media kulttuurijournalismille?
Suomessa on enemmän konsertteja, kirjoja, näyttelyitä, festivaaleja ja aloihinsa perehtyneitä tutkivia kirjoittajia kuin koskaan ennen. Miksi kritiikki ei siis voi hyvin, kun taide kukoistaa eikä rahastakaan ole pulaa. Kulttuurin parissahan liikkuu jo noin kolmisen prosenttia koko maan bruttokansantuotteesta. Taudin syy on median murroksessa, johon on keksittävä luova vastalääke.
[23.8.2010]
Myötärinnan tarinoita
Kuinka salakavala käsite onkaan ”toisinajattelija.” Käytännössähän se tarkoittaa väärinajattelijaa ja -käsittäjää, vastarannankiiskeä, joka ei ymmärrä omaa parastaan, vaan änkyröi aina oikeassa olevaa enemmistön mielipidettä ja arvomaailmaa vastaan. Toisinajattelija on aina sosiaalisesti ja kulttuurisesti lainsuojaton.
[12.8.2010]
Raha ei ratkaise
Onko niin, että urheilussa, kulttuurissa ja taiteessa ei lopultakaan yhdistysmuotoista talkootyötä ja - henkeä voida korvata enempää rahalla kuin markkinatalouden osto- ja myyntipalveluillakaan.
[20.7.2010]
Puhdistus
Kuopio tanssii ja soi – festivaalin toiminnanjohtaja Anna Pitkänen lupasi, että alkanutta kritiikkikokeilua jatketaan ensi vuonnakin. ”Tätä kautta festivaali saa uutta yleisöä, ja suuren yleisön mielenkiinto saadaan heräämään, kun ns. tavalliset ihmiset toimivat kriitikoina.” Odotan jännittyneenä, milloin ammatti-tanssijoiden esitykset korvataan näiden ns. tavallisten ihmisten ITE-tanssilla.
[2.7.2010]
Kukapa enää kritiikkiä kirjoittaisi
Sanomalehdistön päätehtävänä on yleisen mielipiteen vaaniminen. Minkä vaikutuksen se tai se tapaus, se tai se lakiehdotus, se tai se puhe tulee tekemään, se niiden täytyy tietää. Tämä ei ole kuitenkaan helppoa, sillä mikään ei ole liikkuvampaa, vaihtelevampaa ja oikukkaampaa kuin joukkojen mieli. Mikään ei ole niin tavallista kuin se, että ne kiroavat sitä, jota eilispäivänä tervehtivät riemuhuudoin.
[21.6.2010]
Kulttuurilla on itseisarvo!
Toivotamme Kritiikkiportille hyvää syntymäpäivää ja valoisaa tulevaisuutta. Ja siihen me tarvitsemme teitä, hyvät lukijat, ja hengenvauraudesta kiinnostuneita ja taiteen sekä sen kritiikin arvon ymmärtäviä yhteistyökumppaneita.
[11.6.2010]
Tarvitaanko konservatiiveja?
Me nykyään toimivat kriitikot olemme kovin lempeitä. Joskus heristämme sormea jollekin yksityiskohdalle, mutta yleensä kirjoitamme ja puhumme myötäsukaan.
[2.6.2010]
Fortunan pyllistys
Kuinka pitkälle katukielen tuominen kulttuurijournalismiin onnistuu ilman kunnianloukkaus- tai häväistyssyytteitä? Millaisen määrän nykyinen kulttuurijournalismi suvaitsee avointa nationalismia, rasismia ja sovinismia, näitä urheilujournalismin perushyveitä?
[24.5.2010]
On aika olla enkelten puolella
Muista, että kritiikki on taiteen tavoin enkelten puolella. Hyvä taide on aina kumouksellista. Niin pitää hyvän kritiikinkin olla. Affirmatiivinen mutina teoksen juurella ei sitä ole. Hyvä kritiikki ei voi matkustaa pelkästään jälkijunassa.
[1.5.2010]
Kritiikkiä ja siankinkkuja
Mikä voisi olla meidän aikamme kulttuurinen ”parsinneula”, jonka avulla suojaisimme tajuntaamme yhä aggressiivisemmin iskevältä kaupalliselta kulttuurihyökkäykseltä.
[13.4.2010]
Kriitikkokin ansaitsee palkintonsa
Ensimmäinen Vaaskivi-plaketti myönnettiin vuonna 1962 kirjallisuus- ja teatterikriitikkona ansioituneelle Timo Tiusaselle, joka myöhemmin väitteli tohtoriksi Eugene O´Neillin draamoista. Palkintoa pyrittiin aluksi jakamaan kerran kahdessa vuodessa, mutta sittemmin jakoväli harveni.
[1.4.2010]
Naamiohuvit
Media, mediamaailman ja esitystalouden kuvaaminen taiteessa alkaa olla kuin musta aukko, joka vie taiteellisen mielenkiinnon syvyyksiinsä.
[26.3.2010]
Myrsky marsalkan vodkalasissa
Todistaa kaiketi taiteen ja teatterin voimasta, miten yksittäiset teokset, tässä tapauksessa esitykset, koetaan aika ajoin niin vaarallisiksi, että ne haluttaisiin kesyttää, mitätöidä tai kokonaan kieltää.
[18.3.2010]
Kirja-alan murros - paljon melua tyhjästä?
Kulttuuriuutisia seuraavat eivät ole voineet välttyä kuulemasta, että kirja-ala on murroksessa. Internet koettelee tieto- ja oppikirjakustantamisen liiketoimintamalleja, sähköinen kirja tekee tuloaan, kustantamoiden sisällä kuohuu.
[9.3.2010]
Kulttuurin passéismiako?
Le Figarossa julkaistiin 20.2.1909 futuristien johtajan runoilija F.T. Marinettin manifesti, jossa haudat, museot ja kirjastot julistettiin vanhoiksi ja madonsyömiksi. Sana passéismi tarkoitti futuristeilla kaikkea vanhaa, turmeltunutta ja aikansa elänyttä. Sotaa he ylistivät "maailman hygieniana".
[24.2.2010]
Kulturens yttrandefrihet
Samtidigt som medievärlden håller på att tappa bort kulturen är kulturen just nu inom sina olika delområden väldigt vital och kreativ. I synnerhet i teatervärlden, framför allt bland de fria grupperna men i bästa fall också inom institutionsteatrarna, skapas det spännande föreställningar med ett strukturmässigt sett nytt samhällskritiskt och politiskt innehåll.
[16.2.2010]
Taidekäsitysten tuoksinnassa
Lausahdus kertoo myytin 70-luvusta ja tuon ajan taidekäsityksestä elävän sitkeänä. Itse asiassa se kumpusi varsin läheltä juuri sitä, mitä usein ja varsin vääristyneesti kuvitellaan 1970-luvun taidekäsityksen olevan: mustavalkoista erottelua, vastakkainasettelua, luokkavihollisuuksia ja monokulttuuria.
[11.2.2010]
Ultimatum Kiasmalle
Kiasman johtajavalinnan käynnistämä kiivas debatti on tarpeen ja tervetullutta niin kauan kun pohditaan taiteen sisällöllisiä kysymyksiä ja Kiasman näyttelytarjonnan merkitystä nykytaiteen kentällä.
[4.2.2010]
Kriitikko etsii tulevaa klassikkoa
Nykypäivänä kriitikko on vähintäänkin kahden haasteen välissä. Hänen odotetaan haistelevan uusia trendejä, joista rakentaa uutista mediaa varten, mutta ainoa tapa vedota uuden kiinnostavuuteen on verrata sitä tunnustettuihin klassikkoihin.
[26.1.2010]
Keskustelua mielipidetönimisen sijaan
Saariston mielestä yhteiskunnalle saattaisi olla taiteellisesti tuottoisampaa, jos apurahoista ei tarvitsisi kilpailla, vaan taiteilijat voisivat työskennellä lempeässä ilmapiirissä. Tommi Melenderiä puolestaan kismittää, miksi humanistinen kulttuuriväki kiittelee dekkareita yhteiskuntakriittisyydestä, vaikka ne ulkoistavat pahuuden psykopaateille, hirviöille.
[19.1.2010]
Arkkitehtuurin kritiikkiä vai valpasta kulttuurijournalismia?
Suomalaisen arkkitehtuurikritiikin vähyyttä surraan, ja siihen on syytäkin: tänään arkkitehtuuri ajetaan mediassa jopa viihteen tai vapaa-ajan kenttään. Havaitsematta kuitenkin jää, kuinka laajalti ja syvälti rakennettu ympäristö, sen laatu tai laadun puute meihin vaikuttavat.
[11.1.2010]
Kylmän lumeen talvi
Tietoteknologian kehitysvauhti suhteessa ihmisen käsityskykyyn kiihtyy kiihtymistään. Ensimmäisen Sputnikin lennosta on kulunut 52 vuotta. Tuskinpa monikaan kriitikko osasi aavistella 4.10.1957 ihastellessaan tähtitaivasta halkovaa tekokuuta, että sen myötä saattaa lentää taivaan tuuliin myös perinteinen lehtikritiikki.
[4.1.2010]
Kritiikkiportin lukijoille reipasta Taiteen Vuotta 2010
Kun olemme valmiita, syksy saapuu, pimenee, tulee yö. Ylitettyämme tiet, pihat ja kynnykset, askelten alla on elämän käytävä.
[23.12.2009]
Mediatalojen kulttuurivihamielisyys huolestuttaa
Siellä missä kulttuuritoimitukset vielä toimivat muutaman toimittajan voimin, on kulttuurikäsitystä laajennettu niin, ettei sivuille mahdu enää juuri muuta kuin levy-yhtiöiden markkinointikampanjoita myötäilevää tähtikulttia. Avustajista päästään eroon vähentämällä tekstejä, lyhentämällä ne minimiin ja maksamalla yhä pienempiä orjatyöpalkkioita.
[14.12.2009]
Näin maailmaa muurataan
Antti Hyryn esikoisteos Maantieltä hän lähti ilmestyi vuonna 1958. Minne Suomi on tältä maantieltä edennyt? Autostradoilleko? Hyry on diplomi-insinööri, mutta jättäytyi kirjailijanuralle valmistuttuaan. Esikoisteoksen ilmestymisen jälkeisen 51 vuoden aikana insinöörit ovat ottaneet vallan tässä maassa. Eivät kirjailijat. Luterilais-kalvinistinen työeetos on nokialaisuuden kautta saanut työvoiton humanismista.
[8.12.2009]
Taide virnistää ja vilkuttaa
Kulttuurikriitikoiden keskuudessa on nykyisin muodikasta olla pessimistinen. Siihen ei toivottavasti ole syynä ainoastaan se, että pessimistinen kulttuuriesseistiikka myy hyvin, vaan myös se, että kulttuurin tilasta on tosiaan sanottavaa ja halutaan eroon siitä kulttuurikeskustelun sisällä laiskottelevasta sohvaperunasta, joka tuudittautuu turvallisuuteen perinteet ja instituutiot unirättinään.
[27.11.2009]
Kaunista turhuutta
Menneisyys ja tulevaisuus kätkeytyvät nykyhetkeen. Vaatii tietoa, sivistystä ja mielikuvitusta etsiä ne piiloistaan. Todellisuus pakenee aina kahteen suuntaan: menneisyyteen ja tulevaisuuteen. Tässä tienristeyksessä arvostelijankin on valittava, haluaako ennakoida tulevaa tulevaisuuden palvelijana, vai muistella menneitä kulta-aikoja menneisyyden palvojana.
[20.11.2009]
Kaunista turhuutta
Uskottavan teatteriesityksen on kyettävä yhdistämään illuusio ja todellisuus yleisön huomaamatta ja silti kirkkaassa valossa. Myös kritiikin pitäisi antaa mahdollisuudet nähdä parhaat mahdolliset mahdollisuudet myönteisten vaihtoehtojen toteuttamiseen. Mahdollisen vastakohta on mahdoton.
[19.11.2009]
Arvostelun ja arroganssin tiimoilla
Saako arvostelija olla arrogantti vai ei? Onko oikein kuitata jonkun vuosien aherrus kuvaamalla sitä tekeleeksi joka summaa aikakautensa banaaleimmat ja itsestään selvimmät ajatukset epäselväksi puuroksi?
[11.11.2009]
Kirjoitettu teksti syntyy ja hajoaa lakkaamatta
Darwinin Lajien synty ilmestyi 1859. Saman vuoden joulukuussa Pietarin suomalaisen seurakunnan pappi Uno Cygnaeus luovutti senaatille raportin matkaltaan, jonka aikana hän tutustui Ruotsin, Tanskan, Saksan sekä Sveitsin kansakoululaitoksiin. Keisarillisen majesteetin armollinen asetus sääti 11.5.1866 lähtien kaupunkiseurakuntien velvollisuudeksi ylläpitää sekä alhaisempaa että ylhäisempää kansakoulua.
[4.11.2009]
Tappaako koululaitos mielenkiinnon kulttuurin kuluttamiseen?
Kirjallisuus on hieno taiteenala, jonka parissa kuitenkin yhä harvempi nuori viettää aikaa. Elokuvat, internet ja muut mediat ovat vieneet kirjojen kuluttamisen aseman. Miten koululaitos ja opettajat ovat kantaneet kortensa kekoon estääkseen tämän trendin, joka suosii muita medioita kuin kirjojen lukemista? Loistavasti tottakai, kuten muidenkin taideaineiden saralla.
[26.10.2009]
Vanhojen herrojen paluu
Viime viikkoina on ollut aistittavissa vanhojen herrojen paluu kritiikin agendalle, jossa on jo pitemmän aikaa kaivattu myös käänteistä sukupolven vaihdosta. Nuoruus kun ei välttämättä korvaa sivistystä. Vuonna 2003 kuolleen akateemikko G.H. von Wrightin poismenon jälkeen on kulttuurin kentällä tietynlaisen patriarkan paikka ollut avoinna.
[15.10.2009]
Kritiikinkäyttäjän toiveita
Pidän yllä kulttuurikuntoani viemällä itseäni arvattaviin ja yllätyksellisiin kulttuuririentoihin. Pidän myös kulttuurikritiikoista. Kriitikko tarjoaa tiedonvälittäjänä helpotusta valinnan vaikeuksiin, kun kaikkea ei voi kokea. Kriitikko saattaa puolestani päättää mille annan kulttuuriaikaani.
[8.10.2009]
Kriittinen massa
Arvostelijan ongelman näkee siitä, ettei arvosteluja juuri koskaan säilytetä eikä lueta uudelleen (arvostelun kohteita lukuun ottamatta). Vaikka arvostelu olisi hyvin merkittävä (Toini Havu ja Tuntematon pahassa mielessä, Pekka Tarkka ja esim. Rintala hyvässä mielessä), luultavasti vain tutkijat palaavat niihin.
[26.9.2009]
Monipuolisuutta vai lokeroitumista?
Viime aikoina korkea- ja populaarikulttuurin välinen kuilu, jota ainakin 80-luvulla postmodernismin nimissä oltiin kuromassa umpeen, on taas syventynyt. Sen syitä on mielenkiintoista kartoittaa kritiikkienkin välityksellä. Onko siis tapahtunut jotain peruuttamatonta?
[17.9.2009]
Taide tarvitsee kritiikkiä
Jospa mielessämme korvaisimme sanat kritiikki ja kriitikko sanoilla palaute ja palautteen antaja. Kuulostaa huomattavasti positiivisemmalta ja tarpeellisemmalta. Miltei jokainen ihminen kaipaa palautetta tekemisistään joko kehittyäkseen tekemisessään tai havaitakseen tekemisensä mahdolliset reaktiot. Taiteessa reaktiot yleensä heijastavat kulloisenkin kulttuurin vallitsevaa ajatusmaailmaa.
[9.9.2009]
Mental Finland
Peruskysymys kuulunee, mitä ja mistä Suomen kansa tietää? Tai mitä ja miten se haluaa tietää ja kuinka taide reagoi siihen. Isänmaallinen Kansaliike (IKL) määritteli Suomen kansan tietämisen ja toimimisen rajat 5.6.1932 näin:
[1.9.2009]
Tuima kritiikki ilahduttaa taiteilijaa
Ihastunut huudahtelu tai puffaaminen ei riitä. Positiivisista kritiikeistä puuttuu usein analyysi. Ne ovat enemmänkin luetteloita tai referaatteja siitä, mitä teoksessa on, eivätkä arvioita siitä, miksi jotakin on tehty.
[25.8.2009]
Kuka tässä oikein on hölmö?
Hyvä kritiikki lisää tuskaa hyvän jutun menettämisestä. Silti tuntuu, kuin esityksen henki ja syvin sanoma olisi lähtenyt arvion myötä kiitämään kauas teatterilavan horisontin taakse. Juuri siksi kritiikkien tekeminen ja julkaiseminen on niin tärkeää.
[12.8.2009]
Jesuiittakriitikoita
Toimittajien kulttuurievoluutio tuntuu edenneen presidentti Mauno Koiviston parjaamista sopulilaumoista jesuiittaveljiin. Aarno Laitinen väittää ”Median jesuiitat" kolumnissaan (Iltalehti 25.7.), että journalismista on tulossa uudenajan jesuiittapappien suvaitsematonta ja ahdasmielistä vainoamista.
[4.8.2009]
Kriitikko tarvitsee kliseitä
Itsekritiikin harjoitteluun apuvälineeksi kelpaa myös Kritiikkiportti. Sieltä itse kukin voi testata, mitä nykypäivän arvostelija pitää tyypillisenä omalla taiteenalallaan. Kriitikko tarvitsee taidepuheen kliseitä, jotta hän voi tuoda esille sen mikä teoksissa on tuttua ja sen jälkeen pureutua erityiseen ja ainutlaatuiseen.
[27.7.2009]
Kritiikin töpseli irti taiteesta
Luottaisitko politiikan toimittajaan, jonka tehtävä on sivistää sinut lukijana oikeaan näkemykseen? Tarkoitan sellaista, joka edistää politiikkaa journalismilla. Hänen journalisminsa ei ole riippumatonta. Se on sidottu poliittisiin tavoitteisiin. Niiltä se saa myös arvonsa, ei journalismista, saati lukijalta.
[19.7.2009]
Jumalauta näillä lakeuksilla ei pilkata poliitikkoja
Onko Lempäälän kunnan sivistystoimenjohtaja Nina Lehtisen päätös Johannes Heinosen teoksien poistamisesta Piippo-keskuksen surrealistisen taiteen näyttelystä vanha kunnon kikka, johon Heinonen töillään pyrkikin? Sensurointi kun takaa mille tahansa teoksille - riippumatta niiden tasosta - parhaan julkisuuden.
[13.7.2009]
Kulttuuristakin on syytä ottaa lomaa
Voiko kriitikko pitää lomaa, onko kriitikko koskaan lomalla? Eiväthän aivot lepää kuin nukkuessa. Jos loma tarkoittaa taukoa intensiivisimmässä työnteossa, niin kriitikon on pidettävä lomaa ihan vain jo palautumisen takia.
[2.7.2009]
Valheita, väärennöksiä, narrigallerioita
Terve sielu terveessä ruumiissa on ylevä periaate, jolla urheilu on legitimoitu tärkeäksi osaksi kansallista kasvatuskulttuuria ja yhdistetty symbolisesti isänmaan kohtaloihinkin.
[29.6.2009]
Taiteen kauneus ja tekijänoikeudet
Jos me kaikki synnymme vapaina ja tasavertaisina, kenellä on oikeus omistaa toisen työn tulokset? Kun henkiset ominaisuudet, kuten tekijänoikeudet, halutaan muuttaa omaisuudeksi, samalla omitaan myös toisen ihmisyksilön persoonalliset ominaisuudet.
[29.5.2009]
Kriitikon optiot
Suomi on kulttuurin saralla kyllä tai ei sekä joko tai -maa. Yhteiskunta, jolla ei ole varaa antaa sanan olla vapaa, on köyhä. Kuten Lapinlahden linnut laulavat, se ei vain käy.
[25.4.2009]
Helposti tajuttavaa vai vaikeasti ymmärrettävää
Kulttuuri- ja taidekentillä veri punnitaan. Ensinnäkin siksi, että noille kentille mennään vapaaehtoisesti. Toiseksi, koska siellä arvioidaan ne henkiset saavutukset, jota varten tai joiden ansiosta me itse asiassa olemme olemassa.
[15.3.2009]
Autonomiaa vai autismia
Katoaisiko kritiikiltä perusteet ja maa jalkojen alta, jos se ei voisi enää vedota poliittis-ideologisiin, uskonnnolis-moraalisiin tai kansanvalistuksellisiin perusteisiin?
[23.2.2009]
Taidetta viihteeseen
Kritiikin tehtävänä on paljastaa ilmiön todellinen ja perimmäinen olemus, koska kaikki ei todellakaan ole sitä miltä näyttää. Mikäli taide on kääntänyt takkinsa muuttamalla pyhän olemuksensa viihteen välkehtiväksi katinkullaksi, olisiko kriitikoidenkin tämän logiikan mukaisesti siirryttävä viihteen puolelle?
[27.1.2009]
Taiteellisia vaikutelmia
TV-1 tarjosi joulun aikaan kriitikonkin näkökulmasta mielenkiintoisen BBC:n kolmiosaisen dokumenttidraamasarjan "Impressionistit." Pääosissa oli vuosien 1862-1900 virallinen ranskalainen klassillinen taidenäkemys vastaan nuorten taiteilijoiden uudenlainen moderni tapa kuvata todellisuutta kuvataiteen kautta.
[5.1.2009]
Infoähkyisiä ennakkoluuloja
Kymmenen vuotta sitten ilmestyi Jussi T. Kosken tietotyön sankareille sytyke- ja pohdintakirjaksi suunnattu poleeminen kirja ”Infoähky” (Opinion 1998). Teoksen mottona oli Herakleitoksen ajatus: Paljon tietäminen ei ole viisautta. Informaatio on orjuutta toisten ajatuksille, tieto on vapautta ja voimaa ajatella itse. Inforoska saastuttaa mediat ja mielet.
[9.12.2008]
Matkalla Exlandiaan
Ennen Finlandia- palkinto -järjestelmää saattoivat jopa yksittäisten kriitikoiden eri tiedotusvälineissä esittämät arviot vaikuttaa ostospäätöksiin. Keskitetty Finlandia-palkinto ja monet muut kirjallisuuspalkinnot ovat onneksi vapauttaneet ns. suuren yleisön valinnan ja arvioinnin työläydeltä.
[18.11.2008]
Intiimin terrori
Kunnallisvaalien ehdokkaiden teemoista on saanut etsimällä etsiä kunnallisen kulttuuri- ja taidepolitiikan parannusehdotuksia. Onneksi parahiksi vaalien alla tietokirjailija ja radiotoimittaja Kalle Haatanen vastustaa pamfletissaan ”Ei voisi vähempää kiinnostaa” (Atena) meneillään olevaa taiteen alentamista pelkäksi intiimin terroriksi.
[21.10.2008]
Koulukunnat kunniaan
Myönnän seuranneeni eri taiteen- ja kritiikin koulukuntien nykytilaa luvattoman huterasti. Eräänä päivänä kuitenkin juolahti mieleeni, olisiko moniarvoisuuden, poikkitieteellisyyden ja -taiteellisuuden aikakaudella mahdollista, että jonkin koulukunnan näkökanta saisi taiteessa tai kritiikissä niskalenkin ylitse muiden?
[8.10.2008]
Hiljaista kansaa
YLE Uutisten teettämän kyselyn mukaan suomalaiset arvostavat eniten perinteisiä taidealan ammatteja. Odotetusti arvoasteikon kärkeen nousivat kirjailijat, hyvänä kakkosena näyttelijät, ja hieman yllättäen valokiilaan kiirivät myös klassisen musiikin säveltäjät.
[25.8.2008]
Taiteen elämäntarkoituksen etsintää
Kritiikin olisi kysyttävä, mitä on tuotettu, kenelle tuotettu, miten tuotettu ja miksi? Miksi jokin taideteos tai -tapahtuma on nähnyt päivänvalon. Kritiikki on taiteen ja kulttuurin ”elämäntarkoituksen” etsintää.
[15.8.2008]
Onko nurkan takaa kivittäminen sananvapautta?
Tähänkö siis on tultu kriitikoidenkin keskuudessa? Siitä mistä ei voi puhua on vaiettava tai ainakin kätkeydyttävä nimimerkin suojaan. Mitä pelätään? Kuka tai mikä määrittelee sanan, sanomisen ja kritiikin vapauden?
[7.8.2008]
Kritiikin pistoksia
Toimittaja Kari Salminen kiteytti kolumnissaan Aamulehdessä (11.7.) sanomalehtikritiikin nykytilan otsikolla ”Kritiikki on turhaa”.
[16.7.2008]
Sana on vapaa
Kritiikkiportti on saanut pääsääntöisesti hyvää palautetta ja otettu innostuneesti vastaan. Alkuvaiheessaan vielä hieman kitisevä portti on myös saanut tukuittain parantamis- ja kehittämisehdotuksia, ja hyvä niin.
[1.7.2008]
Hengenvaurauden säästökassa
Suomen Kulttuurirahaston rahoittama Kritiikkiportti avaa vihdoinkin ainutlaatuisen ja kokoavan näkymän taiteen ja taidekritiikin kentälle.
[10.6.2008]